Savu nousee ilmaan, leijuu siinä vain hetken ja haihtuu yläilmoihin. Askeleeni ovat päämäärättömät, tyhjät ja hiljaiset. Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Taas savu haihtuu ilmaan, kuten tunteet sinua kohtaan. Naakka lentää yli kynnetyn pellon, huutaa tuskaansa läpi syksyn hyisen ilman, kaartaa ilmassa kohti minua ja taas pois päin. Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Haen turvaa filtteristä, joka on jo aivan kostea. Sormeni tärisevät kylmässä, mutta en välitä. Naakka olet sinä. Vain hetkeksi se pysähtyy pellolle, kaivaa multaa ja nousee uudelleen siivilleen. Sinä pureuduit minuun, painuit ihoni alle niin kuin ei kukaan koskaan ennen. Pääsit sisälle ajatuksiini ja muokkasit niitä kuin tuo naakka multaa, josta se kaivaa syötävää, varastettavaa. Sen liikkeistä ei voi tietää ennalta, se voi kaivaa multaa kauan löytämättä mitään. Sinä kuitenkin löysit naruja, joilla ohjailla heikkoa, velttoa ruumistani. Sitten äkisti lennähdit pois.
Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Naakka liitää pellon yllä, kaartelee ja huutaa jälleen. Miksi se on yksin? Naakat eivät juurikaan ole yksin. Minä olen sen sijaan usein. Sinä muutit sen. Olit kanssani, päivittäin. Vaikka et fyysisesti, niin henkisesti aina. Kuin kuu taivaalla, jota ei aina näe, mutta joka silti on siellä, kaukana avaruudessa ja näyttäytyy toisella puolen maapalloa. Pitelit minua käsissäsi, silitit hiuksiani, mutta kaikki se oli valhetta. Olit sairas, hullu...
Hätkähdän, kun sormiani polttaa. Tupakan tulipää tipahti. Pyyhkäisen takkia ja housujani varmistaakseni ettei tuhkaa jäänyt niihin. Kuin pyyhkisin rippeitä sinusta pois elämästäni, irti minusta. Ne kaikki eivät koskaan lähde pois. Rakastin sinua, enemmän kuin ketään koskaan ennen.
Poikaystäväni tulee. Suljen sinut mielestäni, vaikka jäätkin sinne. Kävelen rivakasti poikaystävääni vastaan, hän näyttää virheettömän hammasrivinsä. Halaan häntä ja painan kasvoni kiharoihin hiuksiin. Rakastan häntäkin. Sydämeeni särkee, mutta ei se mitään. Minä elän ja jaksan, vaikka sinä et olekaan luonani enää.
Olin se kaunein unesi,
prinsessasi,
vaimokkeesi,
kultasi ja rakkaasi
Sen kaiken sä tuhoat
kun sanot mua virheeksi
Tunteeni unohdat
ja revit minut palasiksi
Mitä minä välitän?
Sinä olet minulle sika,
paskiainen,
loinen
Mutta totuus vaan on
että luulin niin paljon
ja vaikka jo toiselle kuulun
tiedän
veit sydämestäni palasen
ja viet sen mukanasi
hautaan asti.
***
Lähes kaik meiltä kesken jäi
Lupaukset, joita ei täytetty
Haaveet, joita ei toteutettu
Suunnitelmat, jotka unohtui
Kun lähdit pois
Käänsit selkäsi tunteille
Hellyydelle, joka oli loputon
Himolle, joka aina vain kasvoi
Rakkaudelle, jonka luultiin kestävän
Kun lähdit yöhön pois
Unohdit yhteiset hetket
Retket, joita teimme
Päivät, jotka vietimme
Henkäykset, jotka jaoimme
Kun lähdit hyiseen yöhön pois
