tiistai 30. marraskuuta 2010

Ystävälle


En nähnyt mitään,
olin sokea, olin rakastunut
En nähnyt ketään,
vaikka olit siinä, et poistunut
Tulivat viimein kyyneleet,
elin tuskaa, elin kaipausta
Sä kuitenkin otit ne askeleet
etkä antanut mun sortua surusta
Nyt en osais ilman kai olla,
en taitaisi enää jaksaa
Pikkuveli, oon matkalla autiolla,
mut sä muistutat: "Täytyy jatkaa!"

Ja ehkä kerran vielä halataan
saat mut uskomaan
Vielä muurit murretaan
ja opin taas luottamaan

maanantai 29. marraskuuta 2010

Muisto



"Viikko taas edessä", sanot, mutta pidät katseesi tiessä. Luit ajatukseni, siitä olet ihmeellinen. Joskus ajattelemme aivan samoin, siitä tiedän että kuulumme yhteen. Tulee joskus niitäkin vastaan, että olemme täysin eri mieltä. Siitä syntyy riitoja, mutta ne unohdetaan aina.
"Niinpä", vastaan ja käännyn katsomaan sinua. Silloin vilkaiset minua silmiin ja me molemmat kaipaamme jo nyt. Sen näkee katseesta.
Ennen vaivaannuit aina, kun katselin sinua. Kysyit heti "mitä" ja kuulostit hieman pelokkaalta. Sanoin aina hellästi, rauhoitellen "ei mitään" ja jatkoin hetken katsomistani. Nykyään se ei enää häiritse sinua. Katsot jopa takaisin, hieman tutkiskellen. Sitä olen halunnutkin, että katselet minua. Sinun pitäisi ihailla minua, niin kuin silloin aluksi.
Siitä saadaan sitten riita tähän matkaan. Et halua, että kosken sinuun kun ajat. Minä suutun, vaikenen. Et ala lepytellä niin kuin minä aina sinua lepytän. Ei, vaikenet myös ja niin me kiukuttelemme. Taas turhasta, kyllä sinä minuun vielä kosket, vaikka sanon ettet halua minua kuin ennen.
"Kuherruskuukausi on ohi", töksäytät tylsistyneenä.
"Nyt ollaan arjessa", jatkat etkä kuulosta surulliselta. Minä tulen siitä surulliseksi ja siksi alan väittää vastaan. Se helpottaa eron hetkeä. Viikon ero, taas.

Viikon päästä erosimme lopullisesti.


lauantai 27. marraskuuta 2010

Something about life

Sä tiedät vain sen
minkä itse olet elänyt
Sanan jokaisen
jonka olet itse kuullut
Ja ne, jotka luulevat tietävänsä
miten tätä elämää eletään
tuhlaavat vain elämänsä
koska kaikki mitä elämästä tiedetään
on vain siitä syntyvät ongelmat

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Perdone amor!

04.11.2010
Perdone amor!

Ilmassa roikkuu sanat:
"I love you!"
Mutta kuka sinä olet?
Muistan sen kun olet siinä
lämmität ja pysyt vierellä
Silti sanon "Anteeksi rakas"
Nouset ylleni, hämmentyneenä
"Why hon?" kysyt hiljaa
suukotat mun otsaa
Häpeän liikaa
En tahdo sanoa
Toissa päivänä unohdin nimes
ja palasin entiseen
Perdone amor!


08.11.2010

Sä teet kaikkes
annat kaikkes
itses ja ajatukses
Silti näät vain hänen selkänsä
kun makaat sen vierellä
Pidät kiinni kuin Jack
kun Titanic upposi
Tietäen kuitenkin
että tulee aikasi päästää irti
Rakasta, kaipaa, tarvitse!
Hän tekee samoin
ja päästää sitten irti
Lähettää vapauteen
sietämättömään kaipaukseen


09.11.2010

Kuuntele rakas
on ulkona pakas
kun tulet sä takas
Tiedätkö kulta
on lumen alla multa
ja rakkaus maistuu puulta
Näetkö muru
jäi jälkees suru
ja Intiaan guru
Kuules rakas
en halua sua takas
ja hellittää ulkona pakas


11.11.2010

Hiljaa painan pääni
sydämeni värähtää
ja mä pelkään
Kuulen sydämes sykkeen
haluan tähän jäädä
ja sulautua yhteen
Lämpö ja läheisyys
meitä kiertää
ja saa mut sua suuteleen
Rakastan
niin häpeilemättä
vaikken enää uskonut siihen


(Kuva: http://filipspagnoli.files.wordpress.com/2008/07/love-hate-baby.jpg)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tupakkatauko

Savu nousee ilmaan, leijuu siinä vain hetken ja haihtuu yläilmoihin. Askeleeni ovat päämäärättömät, tyhjät ja hiljaiset. Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Taas savu haihtuu ilmaan, kuten tunteet sinua kohtaan.
Naakka lentää yli kynnetyn pellon, huutaa tuskaansa läpi syksyn hyisen ilman, kaartaa ilmassa kohti minua ja taas pois päin.
Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Haen turvaa filtteristä, joka on jo aivan kostea. Sormeni tärisevät kylmässä, mutta en välitä. Naakka olet sinä. Vain hetkeksi se pysähtyy pellolle, kaivaa multaa ja nousee uudelleen siivilleen. Sinä pureuduit minuun, painuit ihoni alle niin kuin ei kukaan koskaan ennen. Pääsit sisälle ajatuksiini ja muokkasit niitä kuin tuo naakka multaa, josta se kaivaa syötävää, varastettavaa. Sen liikkeistä ei voi tietää ennalta, se voi kaivaa multaa kauan löytämättä mitään. Sinä kuitenkin löysit naruja, joilla ohjailla heikkoa, velttoa ruumistani. Sitten äkisti lennähdit pois.
Vedän sauhut, henkeen ja sitten ulos. Naakka liitää pellon yllä, kaartelee ja huutaa jälleen. Miksi se on yksin? Naakat eivät juurikaan ole yksin. Minä olen sen sijaan usein. Sinä muutit sen. Olit kanssani, päivittäin. Vaikka et fyysisesti, niin henkisesti aina. Kuin kuu taivaalla, jota ei aina näe, mutta joka silti on siellä, kaukana avaruudessa ja näyttäytyy toisella puolen maapalloa. Pitelit minua käsissäsi, silitit hiuksiani, mutta kaikki se oli valhetta. Olit sairas, hullu...
Hätkähdän, kun sormiani polttaa. Tupakan tulipää tipahti. Pyyhkäisen takkia ja housujani varmistaakseni ettei tuhkaa jäänyt niihin. Kuin pyyhkisin rippeitä sinusta pois elämästäni, irti minusta. Ne kaikki eivät koskaan lähde pois. Rakastin sinua, enemmän kuin ketään koskaan ennen.
Poikaystäväni tulee. Suljen sinut mielestäni, vaikka jäätkin sinne. Kävelen rivakasti poikaystävääni vastaan, hän näyttää virheettömän hammasrivinsä. Halaan häntä ja painan kasvoni kiharoihin hiuksiin. Rakastan häntäkin. Sydämeeni särkee, mutta ei se mitään. Minä elän ja jaksan, vaikka sinä et olekaan luonani enää.


Olin se kaunein unesi,
prinsessasi,
vaimokkeesi,
kultasi ja rakkaasi
Sen kaiken sä tuhoat
kun sanot mua virheeksi
Tunteeni unohdat
ja revit minut palasiksi

Mitä minä välitän?
Sinä olet minulle sika,
paskiainen,
loinen
Mutta totuus vaan on
että luulin niin paljon
ja vaikka jo toiselle kuulun
tiedän
veit sydämestäni palasen
ja viet sen mukanasi
hautaan asti.

***


Lähes kaik meiltä kesken jäi
Lupaukset, joita ei täytetty
Haaveet, joita ei toteutettu
Suunnitelmat, jotka unohtui
Kun lähdit pois

Käänsit selkäsi tunteille
Hellyydelle, joka oli loputon
Himolle, joka aina vain kasvoi
Rakkaudelle, jonka luultiin kestävän
Kun lähdit yöhön pois

Unohdit yhteiset hetket
Retket, joita teimme
Päivät, jotka vietimme
Henkäykset, jotka jaoimme
Kun lähdit hyiseen yöhön pois