Kiviaita tuntuu kylmältä istua. Keskitymme kuitenkin vain toisiimme. Istumme hiljaa.
Kysyn: "Mitä minulle tapahtuu?" Nostat silmäsi maasta ja katsot minuun. Katson takaisin, ymmärtämättä miksi. On väärin olla tässä. Meitä ei saisi nähdä yhdessä.
"En oikeen tiiä. Taidat ol sekoomassa." Hetken hiljaisuus.
"Mä ainakin oon", sanot ja äänesi tärisee. Varovasti hivuttaudut aivan lähelle istumaan. Kätemme koskettavat ja arvaan, että sisässäsi kuohuu. Väriset ja tahdot suudella minua. Katsot hetken silmiini ja teet sen. Hetkeksi huulemme sulautuvat yhteen ja rakkauden hallitsija sisälläni huutaa hallelujaa. Unohdan kaiken ja hetken suutelen takaisin. Väriset yhä ja tunnen voitonriemua.
Äkkiä sisälläni tilanne muuttuu. Järjen hallitsija tuuppaa rakkauden hallitsijan kumoon kesken riemun ja huutaa aivoissani:
"Puumanainen! Pedofiili!" Sanat kajahtavat niin kovaa, että etäännyn sinusta vauhdilla. Putoan aidalta hiekalle ja nousen risti-istuntaan. Hypähdät äkkiä alas aidalta, mutta jäät ymmärtämättömästi seisomaan.
"Sattuks suhun?", kysyt selvä huolestuneisuus äänessäsi. Olet ihana, niin ihana, muttei näin voi käydä. Olen niin vanha.
"Ei muhun sattunu", sanon, mutta en nouse ylös maasta. Rakkauden hallitsija sisälläni kieltää sen:
"Anna hänen sääliä sinua. Hänessä kasvaa halu auttaa sinua!" Kuuntelen sitä ääntä ja otan maasta kourallisen kiviä. Annan niiden valua sormieni välistä takaisin hiekalle. Sinä seisot vieressäni, katselet minu ja odotat. Alat tulla kärsimättömäki ja potkaiset kiveä.
"Nouseks sä enää lainka?", sanot, närkästyneesti. Järjen hallitsija tönäisee minut ylös:
"Älä ole typerä, mukula!"
Tulet lähelleni taas ja epäröiden laitat kätesi lanteilleni. Ne värisevät, kun ne muka vahingossa lipsahtavat osittain paitani alle. Minua oksettaa. Miksi annan tämän tapahtua?
Katsot silmiini ja tuntuu, että tunnet minut. Paremmin kuin kukaan tässä maailmassa. Nojaudut suutelemaan minua uudelleen. Rakkauden hallitsija lyö sisälläni järjen hallitsijan kumoon. Järki hiljenee ja vuotaa verta. Rakkaus huutaa kurkkunsa pohjasta:
"Anna mennä! Älä välitä, anna mennä nyt!" Silloin nostan vihdoin käteni riippumasta ja kiedon ne kaulasi ympärille. Suutelen sinua takaisin, sulaudumme yhteen. Ei haittaa, vaikka et edes oikeastaan osaa suudella. Kielemme kohtaavat ja minusta tuntuu, että sulan käsissäsi. Rakkaus hurraa loputtomasti...
Et lopettaisi ollenkaan, mutta vetäydyn pois ja katselen sinua. Hymyilet ja tahdot palavasti sanoa sen, jota minä pelkään. Kätesi ovat yhä lanteillani ja tarraat lujasti kiinni. Vedät minut itseesi kiinni ja jos olisimme housuitta, olisin pulassa.
"Oleks mun tyttöystäväni?", kysyt niin suloisesti. Järjen hallitsija on kuitenkin jo virkeämpi ja alkaa huutaa vastalauseita:
"Älä luulekaan hupakko! Et sinä voi tuollaista lasta kotiin viedä, mieti nyt! Nyt saatana lopetat tälläisen pelleilyn!"
"Mä tahtoisin kyl olla sun, mut en voi..."
"Mikset?" Ilmeesi synkistyy.
"Tai voin... Mutten julkisesti", vastaan ääni väristen. Hymyilet jälleen.
"Niinko et seurusteltais salaa?", kysyt pilke silmäkulmassasi.
"Juu"
"Kui kaua?"
"Jos kestetää siihe ast, ku täytät 18, ni tuun sin synttäreil ja tapaan sun porukat."
"Miks pitää just sin ast oottaa?", kysyt tutkiskellen ilmettäni epäröiden. Mietin hetken.
"Koska en haluu ol puumanainen."
