Ei kukaan

Ei kukaan tahdo minua ikuisesti
ei kukaan pitäisi loputtomasti
Syliisi tahtoisin hukkua
siinä tahtoisin nukkua
Vain roskana poisheitetty olen
ja yksin elämääni taas itken

Ei kukaan tahdo minua ainiaaksi
ei kukaan kuin vain yöksi yhdeksi
Lähelläsi minun oli lämmin
ja luulin että saisin olla siinä huomennakin
Mut veit itses multa
Auta mut tästä kuilusta!

Ei kukaan tahtoisi minua elämäksi
Ei kukaan ottaisi minua kaikkine vikoineni



(Kuva © TLB, kopiointi ehdottomasti kielletty!)

Käsittämätön halu

Huuda taivaisiin
ehkä joku kuulee
Painun ystävää vasten
mutta se ei auta
Huuda korkeuksiin
ehkä joku apuun tulee
Itken ystävää vasten
mutta se ei auta

Suunnaton himo
tietäisitpä, rakkaani
Se repii minua,
tahtoo minun sortuvan
Suunnaton himo,
hän tahtoo minut, rakkaani
Auta minua
sanomaan ei
Koska en tahdo
sua koskaan menettää

Laulu samanlaisesta rakkaudesta

Laitan levyn soimaan
jään sitä hiljaa kuuntelemaan
Puolet kappaleista susta muistuttaa
Miksen voisi vain unohtaa?

Kyynel vierii poskellain
pyyhin sen vihaisesti vain
Puolet kappaleista susta muistuttaa
Mikset voi vain kadota?


Kerto:
Koska en tahdo sua enää muistaa
Sydän yksin kaipaa
Mä en tahdo sua takas enää
Se on sydän joka itkee ikävää


Laulut rakkaudesta kaikuu korvissain
täynnä tyhjiä sanoja on ne vain
Puolet kappaleista susta muistuttaa
Miksen pois sua voi kumittaa?

Uskoin uskomattomaan rakkauteen
vaivuin kanssas johonkin horrokseen
Puolet kappaleista susta muistuttaa
Miksei mennyttä voi hävittää?

Kerto x2

Välisoitto:
Unelmia
haudomme ainaisia
Satuja
joita kuulimme lapsina
Niitä vaalimme
kunnes viimein
todella tajuamme
rakkaus tikarein
vie meiltä sydämen

Puolet kappaleista susta muistuttaa
ja heitän kännykällä soitinta
Se itsensä sammuttaa
En halua kuulla enää yhtään tuollaista

Kerto x2

Ryöväri

Päästin sut lähelleni

Miksi teinkään sen?

Luulin, jäisit vierelleni

Miksi sallin heikkouden?

Vain heikko ihminen

niin olen, tässä yksin

Elämästä niin uninen

lähtisin jo poiskin

Oltiin rakkaita toisillemme

nyt kuin vieraita

Läheisiä, yhdyimme,

mut nyt kuin outoja

Ehkä päästin sut liian lähelle

ja sä työnsit mua pois

huomaamattas, et tahtonut vierelle

Ehkä en yksin taas ois

jos olisin tehnyt samoin

Kuka antoi luvan viedä sydämeni?

Kuka sanoi ettei sitä tarvitse palauttaa?

Laulu erilaisesta rakkaudesta

Kerto:

Saavuttamattomissa,

tavoittamattomissa

oot, niin oot

Kivenheiton päässä

silti kuin toisessa elämässä

oot, sä oot

Rakkautta on olemassa

uskon vielä niin

Sitä tulee ja menee

ja kyyneleet

Mut älä mee

Ethän?

Koska se on totta

etten halua olla ilman sua

"Kerto"

Näin käy kerran elämässä

Miten näin sattuikin?

Ulkona liikaa tuulee

mut mennään

Silti älä mee

Ethän?

Koska se on totta

että mä rakastan sua

"Kerto" x2

Kipua

Luulin että se onnistuu

jonakin päivänä

ja että kaikki unohtuu

katoaa muistona hälvenevänä

Nyt osa siitä palasi

tunteesta kuolemattomasta

Rakkaus nakersi

minusta palasta

Sinäkö se olet?

Siinä, käsivarsillani

Pää rinnallani

Väsyneenä

Ehkä joskus vielä näet sen

että rakastan sinua ikuisesti

Mutta silloin se on jo liian myöhäistä

et saa enää toista tilaisuutta

Laulut

Tehdään yhdessä poikkeus sääntöön

Huudetaan taivaisiin, tämä on totta

Rakastetaan rintamme ruhjeille

Kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä

Ei anneta kenenkään seistä tiellä, jippikayjei

Ja lyö pääsi rinnoilleni, autiotalossa

Kuljetaan korkeuksiin, ihmeisiin, ohi linnunratojen

Noustaan kyytiin kerran, ollaan kyydissä aina, matkustajina

Puhutaan sanoilla jotka kuulemme, runoilla jotka ymmärrämme

Ja muistetaan ettei pojat tanssi eikä juorua

Annetaan toisillemme kunnon syy, yksi kunnon yö

Mietitään yhdessä miten pelko lähtee

Toivotaan, että tuntisimme paremmin, eletään kaksoiselämää

Sillä olethan mun poika tinakenkäinen, koska oon tinakenkätyttö

Varo vaan, täältä tulee hauki, joka susta tykkää, minä

Koska niin minä sinulle kuulun, niinkuin ne Meri ja Tuuli

Pieni sotilas

Olen vielä pieni sotilas, liian pieni selviämään sodasta. Seison joukon keskellä, ihmiset elämää vastaan. Elämä on raaka vastustaja, jolla on apunaan uskottomat, itsekeskeiset ja silkat paskiaiset. He huutavat kirosanoja ja nauravat meille. He seisovat kiiltävissä haarniskoissaan toisella puolen, välissämme vain sata metriä tasaista tannerta. Heillä on miekat, keihäät ja jousipyssyt.

Meitä ihmisiä on monia. Seisomme heikoissa haarniskoissamme elämän sotilaita vastaan ja tärisemme pelosta. Vain koska tiedämme ettemme voi voittaa. Meillä on vain toisemme, aseenamme vain miekat. Syöksymme miekka pystyssä elämää vastaan, mutta emme kohota sitä tarpeeksi. Elämän sotilaat iskevät ylemmäs, suoraan sydämeen ja vievät meiltä kaiken. He vievät elämämme.

Olen sotilaista se pienin, ryysyisissä vaatteissani, pienen tikarini kanssa ilman haarniskaa. Kaikki tietävät, että tulen kuolemaan tässä taistelussa. En ole kyllin vahva. Syöksymme huutaen raivolla elämää vastaan. Totta, tiedämme että emme voi voittaa, mutta olemme sotilaita. Meidän on taisteltava, koska muuta emme voi. Ehkä osa meistä vain haavoittuu. Pienin sotilas tallautuu jalkoihin.

(Kuva: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdFvJU2bhXYxcS7llJchlUUej47z0XjhaOpVJHgG_YEeP_HNYI3vlpJyv8O0aRV-uJoOg0TfhXckE9Xf7_2XoA5V76AALSrJqIe__5dzgZlrSvTlztx3VNQpnRm9jTmFs84_hfIjR9qSw/s400/taistelu2.jpg)