Ystäviä on monenlaisia. Sellaisia, jotka eivät lähde koskaan. Toisaalta myös sellaisia, jotka lähtevät liian pian.
Ystäviä on ehkä helppo tehdä. Ystävyyttä on helppo ylläpitää, pitää yhteyttä toiseen ja välittää. Vaikeinta on päästää irti. Vaikeinta on myöntää, ettei toinen enää palaa. Joskus vaan pitää hyväksyä. Joskus on pakko päästää irti...
***
Kevät,
talvi väistyy
Pitäis iloks kääntyy,
kun ilmakin paranee
Mut mielessäin vain talven
pahin myrsky pauhaa,
en saa rauhaa
Kaikki vain siksi,
et taisit pois lähtee
etkä varmaan
tahdo takaisin tulla
Usvassa tää elämä
harhailee
kunnes kuolee
Lähdit ja nyt tiedän
valheita liian kauan
mä sulta kuuntelin
Toivosta nyt luovun,
vaikka odotan sua
vielä takaisin
Ja kyyneleet
Taisit lähtee
etkä varmaan
tahdo takaisin tulla
***
Kidutan itseäni
kuritan itseäni
riivin ja raavin
Kyynelehdin
huudan
kärsin
Se on kaipaus
Minä vuodan,
en verta
en kyyneliä
Vain tuskaa
ehkä osa kyyneliä
mut suuri osa
vain tuskaa
Kidutan kidutan,
kun sua kaipaan
Yöllä nimeäs huudan
unissani
Tapa mut ennemmin
Älä mee!
Mut menit jo
ja mä vuodan
vain kyyneliä
(Kuva: Kaj Stenvallin maalaus "Eläköön se pieni ero")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti