Ystävälle

En nähnyt mitään,

olin sokea, olin rakastunut

En nähnyt ketään,

vaikka olit siinä, et poistunut

Tulivat viimein kyyneleet,

elin tuskaa, elin kaipausta

Sä kuitenkin otit ne askeleet

etkä antanut mun sortua surusta

Nyt en osais ilman kai olla,

en taitaisi enää jaksaa

Pikkuveli, oon matkalla autiolla,

mut sä muistutat: "Täytyy jatkaa!"

Ja ehkä kerran vielä halataan

saat mut uskomaan

Vielä muurit murretaan

ja opin taas luottamaan